Kirjauutuus Hämäläisten Mehiläistarhaushistoriaa Sumiaisista ja Längelmäeltä

Matti Pylvänäisen esittely Tero Hämäläisen koostamasta 60-vuotisen mehiläishoidon kehitysvaiheista ja satokertymistä. Kirjan voi tilata "Kauppapaikan" lomakkeella,

Hämäläisten Mehiläistarhaushistoriaa Sumiaisista ja Längelmäeltä  

Hämäläisten ensimmäiset mehiläispesät kuskattiin kesäyönä 1963 pikkuvalmetilla Äänekoskelta Sumiaisiin Koskenahon pienelle rintamiestilalle lisätienestin toivossa. Tietotaitoa mehiläishoidosta ei ollut, mutta kaluston ja mehiläisten mukana saatiin Lauri Tuomasen kirja Mehiläisten hoito. Siitä alkoi Hämäläisten veljesten Ismon, Silvon ja Teron vuosikymmeniä kestänyt mehiläistarhaus. Tero Hämäläinen on tehnyt matkan varrella tarkkoja muistiinpanoja mehiläishoidon ja veljesten tietotaidon kehittymisestä, vuosittaisista sääolosuhteista, mesikasvien kukinnasta ja kesien hunajasadosta.  Niistä hän kertoo nyt mielenkiintoisella tavalla omakustanteisessa kirjassaan Hämäläisten mehiläistarhaushistoriaa Sumiaisista ja Längelmäeltä.

Mehiläishoito on tunnetusti tieto- ja taitolaji. Hoitomenetelmät ja niiden oikean ajoituksen oppii kursseilla, kirjallisuudesta ja ennen kaikkea harjoittelemalla. Aloitteleville sattuu virheitä, mutta niistäkin voi oppia. Paljon auttaa, kun mehiläispesien ja kukinnan kehitystä oppii lukemaan, tulkitsemaan. Sääolosuhteita ei voi ennustaa ja satokertymä vaihtelee kesästä toiseen: vuosikymmeneen mahtuu yleensä kaksi ehkä kolme heikkoa ja saman verran hyviä satokausia. Satokertymästä, pettymyksistä ja onnistumisista riippumatta tarhaajan on huolehdittava mehiläisten hyvinvoinnista vuodesta toiseen. Se on välttämätön edellytys kestävälle mehiläistarhaukselle.

Pieniltä virheiltä eivät Hämäläisetkään kokonaan välttyneet. Ahkerasti opiskelemalla ja hoitomenetelmiä kehittämällä pesämäärä saatettiin kasvattaa 1960-luvun alun viidestä pesästä 150 pesään 1980-luvulla. Työ- ja hoitomenetelmien kehittymiseen kuului mm. siirtyminen allaspesistä latomapesiin, kaluston valmistustekniikan kehittäminen ja pohjoismaisen emokannan vaihtaminen lauhkeampaan ja satoisampaan italialaiseen mehiläisrotuun. Pesien keskisato kasvoi kokemuksen karttuessa ja hoitomenetelmien kehittyessä.

Hämäläiset aloittivat jo varhain emonkasvatuksen toukansiirtotekniikkaa käyttäen. Kasvatettavat toukat valittiin pesistä, jotka kehittyivät keväällä aikaisin ja olivat "hoidettavia".  Omia mehiläiskantoja vahvistettiin mm. sukusiitoksen välttämiseksi hankkimalla ja vaihtamalla emoja muiden emonkasvattajien kanssa. Emonkasvatuksen kehittyessä Hämäläisistä saatiin maakuntaan luotettavia ja tunnustettuja emonkasvattajia. Myöhemmin he jakoivat kasvatusoppejaan uusille tarhaajille Keski-Suomen mehiläishoitajien järjestämillä emonkasvatuskursseilla.

Hämäläiset ovat kohdanneet myös monet mehiläistarhausta kohdanneet vitsaukset: varroapunkit, toukka- ja esikotelomädän ja virukset. Maailmalta hankitun tutkimustiedon avulla kehitetyin menetelmin punkit, virukset ja taudit ovat pysyneet jotenkin aisoissa, mutta menetyksiltäkään ei ole kokonaan vältytty. Punkki-, tauti- ja virustilanteen seuranta ja hoitotoimet vaativat tarhaajilta edelleen paljon lisätyötä. Karhutkin ovat käyneet Hämäläisten pesillä ja niidenkin kanssa opittu toimimaan.

Hämäläiset ovat tehneet havaintoja myös maa- ja metsätalouden muutosten vaikutuksista kasvillisuuteen. Puna- ja valkoapila ja pientarekasvit satolähteinä ovat korvautuneet metsävadelmalla ja joskus myös horsmalla unohtamatta muita metsäkasveja. Järvi-Suomi on otollinen paikka mehiläistarhaukselle ja maukkaan hunajan tuottamiselle.

Tero Hämäläisen kirjaan kokoamat vuotuiset säätiedot, havainnot kukinnasta, satokertymistä mittapesissä ja kesän hunajasadoista 60 vuoden ajalta ovat arvokasta tietoa tarhaajille ja laajemminkin luonnonilmiöitä seuraaville. Suosittelen tutustumaan Teron uuteen kirjaan samoin kuin Kuittisen, Haapamäen ja Marjasen pari vuotta sitten julkaistuun kirjaan Mittausjärjestelmä ja mehiläistarhaus. Keskisuomalainen tarhaaja Seppo Haapamäki keräsi viimeksi mainittuun teokseen kymmenien vuosien ajan vastaavia tietoja mittapesistään Keuruulla. Hämäläisen ja Haapamäen keräämiä tietoja on mukava vertailla.

Hämäläisten mehiläistarhauksen historiasta kiinnostuneita kannattaa tiedustella Tero Hämäläisen kirjaa tekijältä itseltään (hinta 25 € + postituskulut). Kun maailma avautuu koronalta, kirjan voinee hankkia myös mehiläisyhdistyksen järjestämissä tilaisuuksissa.

Matti Pylvänäinen