Mehiläistarhauksen kehittäminen Keski-Suomessa

Puhdasparitusalueet ja keskittyminen 1-2 rodun tarhaukseen. Onko edellytyksiä ja saako kannatusta? -10.11.2018/Matti Pylvänäinen

Taustaa

Tarhaajat reagoivat vuosia takaperin joskus aika ärhäkkäästikin, kun naapurustoon ilmestyi uusia tarhoja ja vieraita mehiläisrotuja. He katsoivat mehiläishoidon edellytysten heikkenevän eri rotujen mahdollisen risteytymisen vuoksi. Reagoimme tähän yhdistyksessä suosittelemalla alan peruskoulutuksessa ja hoito-ohjeissa, että uudet tarhaajat selvittävät ja sopivat yhdessä lähiseudulla tarhaavien kanssa tarhattavan rodun. Myös mustien mehiläisten tarhaamista suunniteltiin usein ilman mitään käsitystä siitä, mitä seurauksia siitä olisi muille lähiseudun tarhaajille. Keskustelun jälkeen monet luopuivat suunnitelmistaan tarhata mustia mehiläisiä.

Kaupunkitarhauksen suosion kasvaessa tuli esille mehiläisten käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, ennen kaikkea mehiläisten agressiivisuus ja parveilutaipumus. Parvia metsästettiin palokuntien kanssa korkeista kohteista torin laidoilta ja kerrostaloalueilta. Tähän reagoitiin korostamalla kaupunkitarhauksen edellyttävän tarhaajalta sekä hyviä hoitokäytänteitä että rauhallisten ja vähän parveilevien mehiläisten tarhaamista.

Heikkojen satokausien aikana (viileät ja sateiset kesät 2015-2017) hyviä emoja oli erityisesti alkukaudesta lähes mahdoton saada. Emoja oli yleensä saatavilla vasta syyskesällä ja silloinkin ne osoittautuivat usein heikkolaatuisiksi, mikä johti mm. talvitappioihin. Uudet tarhaajat ja tarhausta laajentavat etsivät tästä syystä vaihtoehtoisia keinoja aloittaa tai laajentaa tarhausta. Emoja hankittiin sieltä, mistä niitä edullisesti saatiin usein ilman, että edes tiedettiin niiden alkuperää saati sitten laatua. Pit-källe yhtä hatarin perustein Suomesta ja ulkomailta hankittiin myös pakettimehiläisiä ja kokonaisia mehiläisyhdyskuntia luottaen siihen, että joko Evira hoitaa laadunvalvonnan tai sitten vain hyvään tuuriin. Näinhän markkinat toimivat!

Olemme suositelleet yhdistyksessä, että kotimaisia pesiä hankittaesa pesistä tehdään EKM-tutkimus, samoin että pesiä ei tuoda alueilta, joissa EKM esiintyy. Suositus on toiminut ja esikotelomätää ei Keski-Suomessa juurikaan esiinny. Pienillä toimillakin, ohjeistuksilla ja susituksilla on saavutettu tarhauksen kannalta hyviä tuloksia.

Mutta liian paljon asioita jäi ja jaa yhä yksittäisten tarhaajien selvitettäväksi. Lähetimme tästä syystä kirjeen SML:lle ajatuksena, että SML ryhtyisi valtakunnan tasolla toimiin emojen saatavuuden ja laadunvarmistuksen parantamiseksi. Voitaisiinko kotimaista emonkasvatusta tehostaa? Mistä ja milloin emoja kannattaa tuoda ulkomailta? Miten varmistetaan Suomessa kasvatettavien ja ulkomailta tuotavien emojen laatu? Myös rotukysymyksen otimme esille, koska katsoimme sen liittyvän olennaisesti emoasiaan ja laajemminkin mehiläishoidon edellytysten parantamiseen. Esitimme myös, että lähtökohdaksi selvitettäisiin, miten asia on hoidettu muissa maissa, esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa. Voisimmeko oppia jotakin muiden maiden kokemuksista? Ehdotimme myös, että asiasta käytäisiin SML:n jäsenjärjestöjen kanssa avoin keskustelu ja mahdollisista yhteisistä toimista päätettäisiin vasta sen jälkeen, jolloin jäsenkunta saataisiin paremmin sitoutumaan niihin.

Neljäs sysäys keskusteluun tuli, kun SML yhtyi markkinoimaan aktiivisesti mustien mehiläisten tarhaamista ilman, että markkinoinnin yhteydessä olisi millään tavoin kerrottu mustien mehiläisten tarhaamiseen liittyvistä ongelmista, mm. niiden risteytymiseen muiden paikallisesti hoidettujen rotujen kanssa liittyvistä ongelmista, hoito- ja sadontuotto-ominaisuuksista tai muutenkaan perusteltu hanketta. Emme vastustaneet mustien mehiläisten tarhaamista jollakin rajatulla alueella (saaristossa) esim. niiden perimän säilyttämiseksi. Pelkona oli ja on, että hätiköimällä tehdään erittäin suuri karhunpalvelus koko Suomen mehiläishoidolle. Keskustelimme syntyneestä ongelmasta ja kritisoimme myös sitä, että SML tekee isoja ja kohtalokkaita päätöksiä jäsenjärjestöjä kuulematta. Tässä vaiheessa joku ehdotti, että jätämme SML:n rauhaan ja keskitymme omaan tekemiseen. Niin myös teimme.

Miten kehitttää mehiläishoitoa Keski-Suomessa?

Avataan keskustelu tarhattavasta tai tarhattavista roduista ja emonkasvatuksen kehittämisestä Keski-Suomessa
Kartoitetaan Keski-Suomesssa tarhattavat mehiläisrodut ja pesien määrät
Selvitetään mahdollisuudet perustaa Keski-Suomeen puhdaparitusasemia tai -alueita
Ryhdytään kehittämään emonkasvatusta keskisuomalaisin voimin

Emonkasvatus

Emonkasvatuksesta pidettiin Tero Hämäläisen johdolla kaksi erinomaista koulutustilaisuutta keväällä ja kesällä 2018. Tavoitteena on, että yhä useampi mehiläishoitaja pystyy kasvattamaan itse tarvittavat emot sekä, että meillä on emonkasvattajia, jotka voivat kasvattaa laadukkaita emoja myös muiden tarhaajien tarpeisiin. Molemmissa tapauksissa tarvitaan sekä hyvää emoainesta että puhdas-paritusalueita.

Rotutilanne Keski-Suomessa

Rotutilanne kartoitettiin sähköpostitse tehdyllä kyselyllä keväällä 2018. Siitä raportoin kesällä 2018 yhdistyksen kotisivuilla. Samassa yhteydessä kerrottin eri rotujen ja hybridien ominaisuuksista jatkokeskustelun pohjaksi.

Miten kehittää emonkasvatusta ja tyydyttää emontarve Keski-Suomessa?

Siihen tarvitaan tarhaajien yhteistyötä ja useita toisiaan täydentäviä toimia, joita voisivat olla:

Kehitetään ja tehostetaan omaa emokasvatusta yhdellä tai kohdella rodulla (valituilla alueilla)
Kannustetaan ja koulutetaan tarhaajia kasvattamaan emoja omiin tarpeisiin
Perustetaan ja ylläpidetään yhteistyössä puhdasparitusalueita tai -asemia
Kehitetään emojen ominaisuuksien jatkuvaa ja systemaatista arviointia (SML:n seuranta?)
Emonkasvattajille oma (dokumentoitu ja avoin) laadunvarmistusjärjestelmä
Hankitaan emot luotettavilta keskisuomalaisilta emonkasvattajilta
Emoja tuodaan ulkomailta vain kohteista, joissa on dokumentoitu laadunvarmistus (rotu ja kanta tiedetään, emojen ominaisuudet arvioitu ja dokumentoitu, ei patogeeneja), ts. emojen toimittaja on luotettava
Ulokomailta ei tuoda pakettimehiläisiä mm. niihin liittyvien tautiriskien vuoksi

Yhdistyksemme voisi tukea

Puhdasparitusasemien perustamista ja ylläpitoa
Emonkasvatukseen valittavien emojen valikoimista ja hankintaa tutkituttamalla niiden rotupuhtauden (kubitaali-indeksin, perimän DNA-tutkimus)
Emonkasvatukseen liittyvän laadunvarmistusjärjestelmän rakentamista
Varmistetaan laadunvarmistuksella, että keväällä maahan tuotavien emojen alkuperä ja laatu on varmistettu ja dokumentoitu

Ei ole tarkoitus, että yhdistys ryhtyy tuomaan emoja, vaan että yhdistys tutkii eri mahdollisuudet ja ohjeistaa emojen maahantuontia, ts. luo tähänkin tarkoitukseen laadunvarmistusjärjestelmän tarhaajia palvelemaan. Kun yhteisesti normit ja hyväksytyt pelisäännöt ohjaavat tuontia, markkinat toimivat ja eikä tarhaajien tarvitse tehdä hankintojaan sokkona.

Laadukkaiden emojen saatavuus yhdistyksen kärkihankkeeksi! Siitä hyötyvät kaikki keskisuomalaiset tarhaajat. Tukemalla puhdaparitusasemien toimintaa ja laadunvarmistusjärjestelmien rakentamista saadaan pienin panoksin paljon aikaan keskisuomalaisen tarhauksen kehittämiseksi.

Voi olla mallina myös SML:lle ja SML:n jäsenjärjestöille ja auttaa myös niitä kehittämään mehiläistenhoitoa omilla alueillaan.

Yhdistyksen talous on jäsenmaksu- ja kalenterituottojen ja uusien toimintatapojen (mm. sähköinen viestintä) vuoksi saavutettujen säästöjen vuoksi hyvällä mallilla ja ehdotettu varojen käyttö ko. kärkihankkeeseen kohdentuisi yhdistyksen ydintoimintaan.

PS. Tekstiä muokattu ja täydetty tilaisuudessa ja sen jälkeen käydyn keskustelun perusteella.